goeie môre!

Aamulla kun avasin silmät, oli hetken aikaa melko epätodellinen olo. Yhteensä kuudentoista tunnin lentojen ja vähintään yhtä monen tunnin kentillä odottelun jälkeen, vihdoinkin täällä.


Ajallisesti koko reissu Helsinki - Lontoo - Etelä-Afrikka - Namibia meni aika nopeasti ja stressittömästi. Heathrown kenttä oli mun mielestä tosi kiva! Opasteet oli todella selkeät ja vaikka meidän välilaskun pituus ennen seuraavaa lentoa olikin 9h, ei aika käyny pitkäksi. Sain jopa otettua tunnin tirsat ennen lentoa Johannesburgiin. Heathrown kenttähän on kokonaisuudessaan tosi laaja, ja jatkolennolle päästäksemme meidän tuli käyttää niin bussia kuin kentän omaa metroa. Vaikka edellä mainittu saattaa kuulostaa hurjalta, liikkuminen siellä on niin hyvin suunniteltu, että kaikki tapahtuu tosi helposti. Käytiin Lontoon kentällä myös syömässä Gordon Ramseyn ravintolassa, ja vitsit että olikin yksinkertanen mutta herkullinen aamupala! Jopa mun kammoamat sienet oli hyviä.


Lento Lontoosta Johannesburgiin kestikin sit 11h ja onneksi saatiin molemmat nukuttua koneessa, niin aika ei tuntunut kauhean pitkältä. Lennolla pystyi myös katsomaan leffoja, joten loppuajan olinkin sitten nenä kiinni ruudussa.


Johannesburgin kentälle saapuessa yksi asia yllätti meidät molemmat täysin. Sisällä oli ihan jäätävän kylmä! Ilmastointi oli varmasti ihan tapissa, koska sisälämpötila oli 6 astetta! Johannesburgissa meillä kävi myös matkan ainut viba, kun jonoteltiin 30 min väärässä jonossa. Onneksi mukava vastaanottovirkailija huomautti tästä ja neuvoi meidät oikeaan paikkaan. Turvatarkastuksen jälkeen kun päästiin kiertelemään itse kentälle, löydettiin ihana, LÄMMIN kahvila, josta molemmat tilasi heti kupit kuumaa. Istuskeltiin tossa kahvilassa oikeastaan koko välilasku aika, lämmöstä nauttien.

Kun viimeisen lennon lähtöaika läheni, mietittiin kovasti että millainenkohan kone meitä odottaa. Netin paikkojen varauksessa kun oltiin huomattu, että rivejä on vain reilu parikymmentä. Molemmat aikaisemmat koneet oli kuitenkin tosi isoja, etenkin Lontoo - Johannesburg välillä kone oli kaksi kerroksinen.

Lähtöselvityksen jälkeen meidät ohjattiin pihalla oleviin kahteen bussiin. Bussi ajoi muutaman minuutin matkan pienen koneen vierelle ja ovet avautuivat. Oli koneessa edelliseen verrattuna melko suuri kokoero. Lentäessä ilmakuopat tuntui huomattavasti voimaakkaammin kuin isommassa koneessa, vähän kun olisi vanhassa vuoristoradassa ajoittain istunut. Ei se kuitenkaan niin hurjalta tuntunut, että olis pelottamaan ruvennut. Positiivista oli myös se, että korvat ei mulla mennyt laskussa/nousussa lukkoon ollenkaan. Isommissa koneissa kun taas välillä korviin ihan koskee.

Lento Namibiaan ei kestänyt kuin vähän alta pari tuntia, ja oltiinkin jo määränpäässä. Windhoekin kenttä on tosi pieni, ja etenkin passien ja viisumien tarkastusksessa sai odotella tovin. Passien tarkastuksen jälkeen meidät ohjattiin pienen pieneen toimistohuoneeseen, jossa mukava vanhempi rouva käänsi meidän viisumien tekstit passeihin. Tämän jälkeen siirryttiin etsimään matkatavaroita, jotka lensi suoraan perille. Voi sitä onnen määrää kun huomattiin että laukut odotti meitä jo valmiina hihnan vierelle nostettuina.

Tän meidän "majatalon" pitäjä odotti meitä kentällä nimikyltin kanssa ja otti meidät heti huomaansa. Ensivaikutelma oli niin ystävällinen ja huolehtiva, et jos jotain jännitystä oli ollut, se katosi kaikki samantien. Hän kuskasi meidät kentältä omalla autollaan majoitukseen. Matkalla teiden vieressä käveli äijjänään paviaaneja, Ansku näki myös mangustin, mutta multa se jäi kaiken ihmettelyn keskellä huomaamatta.

Käytiin melkein suoraan kentältä kaupassa ostamassa vettä ja ruokaa. Kauppa ei oikeastaan kauheasti eroa suomesta. Tosi paljon on valikoimaa ja voi tätä tuoreiden hedelmien ja vihannesten määrää. Myös lihaa ihan laidasta laitaan löytyy. Meidän majatalon pitäjä heitti mulle kaupassa et suosittelee maistamaan Bumbaa. Hetken kooman jälkeen tajusin mistä oli kyse, ja totesin että joo, täytynee kokeilla.

Tää meidän asutus on ihan huippu! Meillä on oma huone, jossa on omat sängyt. Huoneessa on myös oma wc/suihku. Olohuone ja keittiö jaetaan kahden Saksalaisen tytön kanssa. He ovat olleet täällä jo kuukauden, ja asuvat täällä vielä kaksi viikkoa meidän kanssa.
Pihalta löytyy uima-allas ja aurinkotuoleja, tosin altaan vesi on sen verran seisseen näköistä, että sinne tuskin tulee pulahdettua ihan heti. Ja tosiaan ollaan periaatteessa ensimmäiset uudet asukkaat, mutta elo-syyskuun vaihteessa tänne on tulossa ainakin kahdeksan uutta opiskelijaa eri maista.
Niin ja täällä samassa mestassa asuu myös tuon isännän lisäksi hänen vaimo ja heidän 4-vuotias poika. Sekä aivan ihanat koirat, joita löytyy kolme kappaletta.

Tässä 6kk vanha Linus, yksi karvakuonoista

Eiköhän siinä nyt ollut aika tiivis kertomus edellisistä vuorokausista. Täällä kaikki hyvin, ja maanantaina olisi edessä tapaaminen ohjaajan kanssa Katutura Hospitalissa, ja harkan tarkempi suunnittelu.

Tsau!