Casualty
Uskomatonta, että meillä on täällä enää viisi viikkoa jäljellä. Aika juoksee ihan hurjaa vauhtia.
Viimeiset muutamat viikot ollaan työskennelty Katutura Hospitalin päivystyksessä ja Central hospitalin synnärillä. Kaikin puolin ollut todella mielenkiintoista.
Katuturan päivystyksessä ollaan tehty pääpainoitteisesti yövuoroja. Ilta/Yöaika on vilkkainta.
Työnteko täällä päivystyksessä eroaa kyllä ihan totaallisesti suomesta. Suoraan sanottuna minkäänlaista toimintamallia ei ole. Yksi syy millä tätä selitetään on se, että sairaalalla ei ole oikeutta käännyttää ketään pois. Katutura Hospital on kaikkein köyhymmille potilaille tarkoitettu, eli suurimmalla osalla potilaista ei ole minkäänlaista vakuutusta joka kattaisi hoidon, tai mahdollisuutta kustantaa sitä itse. Tästä syystä yöaikaan potilas skaala on todella laaja, päivystykseen ei tule pelkästään kiireellisiä tapauksia. Eihän se nyt mikään syy ole, mutta tälläinen selitys meille nyt kuitenkin annettiin.
Kun potilas saapuu sairaalalle, tulee hänen ensimmäisenä hakea maksua vastaan kyseisen päivän päivämäärällä varustettu leima hänen potilas passiin. Täällä kaikki lääkärikäynnit kirjataan käsin tuohon edellä mainittuun paperiin. On muuten ihan todella kätevää alkaa arvailemaan edellisten lääkärien käsialasta, että miksi potilas on sairaalalla käynyt. EI ei, ja vielä kerrran ei.
Kun passissa on leima pääsee potilas odottamaan lääkärille pääsyä, ja siitä se hauskuus sitten alkaa.
Päivystys jakautuu eri osiin. Kun astut ovista sisään, vasemmalle puolelle katsoessasi näet AINA kymmenien ja taas kymmenien ihmisten jonot odottamassa pääsyä yhden lääkärin vastaanotolle. Näiden potilaiden asiat ovat ns."cold cases", eli periaatteessa vaivat ovat sellaisia joiden kanssa me suomessa odotettaisiin aamuun ja mentäisiin terveyskeskuksen kautta hoitamaan asiaa eteenpäin. Päänsärky, yskä, nuha, kuume....
Kiireellisemmat potilastapaukset tulevat "dancefloorille" joka sijaitsee keskellä päivystystä. Ja tässä kohdassa pitää mainita, että monet potilaat kunnosta huolimatta (pahoinpitelyt,puukotukset...) saapuu pävystykseen omilla kyydeillä. Raha ratkaisee tässäkin tapauksessa.
Dancefloorilla työskentelee sitten hoitajia ja lääkäri. Käsittämättömin homma toiminnassa on, että ei ole olemassa mitään kiireellisyys järjestystä. Siis ihan totta. On sulla sitten lievä astmakohtaus, tai sua on puukotettu ylävartaloon useita kertoja. Kiire ei ole. Ja siihen ei suomityttö kyllä täällä ollessa tule tottumaan ikinä.
Dancefloorille tullessa, potilaalta mitataan vitaalit, sokeri, ja hb tarpeen mukaan. Nämä tiedot ja pieni tuloselvitys kirjataan potilaan passiin käsin. Sitten odotetaan lääkäriä saapuvaksi. On muuten ajoittain pirun turhauttavaa hommaa. Usein lääkäriä pitää lähteä metsästämään itse pitkin päivystyksen tiloja. Kun tämän harvinaisuuden on jostakin onnistunut löytämään, hän haastattelee potilaan, tarkistaa papereista tiedot, ja päättää jatkosta. Potilas voi esimerkiksi siirtyä tästä dressing roomiin (siellä annetaan injektiot, tikataan, hoidetaan palovammat...), tai oman alansa lääkärille, röntgeniin, suoraan leikkaukseen, mitä ikinä tila vaatii.
Päivystyksessä pääsee kanyloimaan, tikkaamaan, antamaan injektioita ja tekemään haavahoitoja. Täällä on hyvä mahdollisuus parantaa kädentaitoja, kun vaan rohkeasti uskaltautuu kysyä.
Sit jos vielä kertois muutaman potilastapauksen mitä päivystyksessä on tullut vastaan, nyt kun on saanut sekavan toimintamallin selitettyä monimutkaisesti.
CASE1
Oltiin kahden muun suomalaisen tytön kanssa yövuorossa. Mennään tauoilla aina ulos syömään eväät, ja haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Ulkona istuessamme näimme, kuinka nuorehko nainen juoksi lapsi sylissä itkien päivystyksen ovista sisään. Mentiin heti perässä ja nähtiin kuinka poikaa vietiin sängyllä elvytyshuoneeseen. Äiti makasi huoneen ulkopuolella maassa itkien. Yksi meistä jäi äidin vierelle, ja loput seurasivat hoitajien perässä elvytyshuoneeseen.
On oikeasti todella raastavaa kun täällä hoitajat eivät ikinä kiirehdi missään. Jopa elvytyshuoneen toiminta on äärettömän hidasta.
Tässä kohtaa huomattiin että poika ei ollut eloton, mutta todella huonossa kunnossa.
Lääkäri saapui huoneeseen keskustelemaan äidin kanssa, samalla kun muut hoitajat kiirehtimättä, toistensa kanssa jutellen ja naureskellen avasivat i.v yhteyden ,ja mittailivat vitaaleja. Poika oli tajuttomana kyljellään ja oksensi.
Vielä tässäkään vaiheessa meillä ei ollut mitään hajua mikä poikaa vaivasi.
Kun i.v yhteys oli avattu ja tippa tippui, hoitajat siirsivät pojan dancefloorille odottamaan lastenlääkärille pääsyä. Mentiin kaikki perässä, ja dancefloorilla mitattiin pojan vitaalit uudelleen. Tässä vaiheessa hän oli yhä tajuton. Saturaatio oli todella matala, mutta valitettavasti en muista tarkkaa lukua jotain 70 luokkaa. Laitettiin pojalle lisähappi tulemaan ja pysyttiin koko ajan rinnalla.
Tässä vaiheessa kysyttiin yhdeltä opiskelijalta mikä poikaa vaivasi.
Hän kertoi että poika oli ollut sairaalalla myös edellisenä iltana ja hän kärsi pahoista epilepsia kohtauksista. Sairaalalla ei kuitenkaan ollut tarvittavia lääkkeitä ja poika oli lähetetty kotiin kun tila oli parantunut. Sama toistui siis tuona päivänä uudelleen ja poika palasi päivystykseen. Perheellä ei ollut myöskään varaa käydä ostamassa lääkettä muilta klinikoilta. Lääkäri lähti soittamaan puheluita, jos hän saisi tarvittavaa lääkettä jostain muualta.
Poika sai dancefloorilla uuden kouristuskohtauksen. Tuettiin päätä ja varmistettiin että hengitystiet pysyivät avoinna. Heti kohtauksen loputtua käännettiin poika taas kyljelleen ja näin eritteet pääsi valumaan suusta ulos.
Tämän jälkeen poika siirrettiin lastenlääkärin luokse päivystykseen. Vitaaleja tarkkailtiin ja lääkäri keskusteli vanhempien kanssa jatkosta. Olin pojan vierellä ja varmistin että hengitystiet pysyivät avoinna. Poika oli kokoajan tajuttomana. Tässä vaiheessa kysyin lääkäriltä pojan ikää. Hän oli neljä vuotias, ja tuttu potilas lääkärille.
Poika sai vielä kolmannen kohtauksen lastenlääkärin luona. Tässä kohtaa olin kahden lääkärin kanssa, ja kyllähän siinä sydäntä särki kun paljon ei ollut tehtävissä. Lääkäri antoi pojalle i.vsti serenasea, eli rauhoittavaa lääkettä. Tämä oli ainut lääke jota sairaalalla oli tarjota. Poika siirrettii osastolle tarkkailuun ja sen enempää en hänen kohtalostaan tiedä. Toivoa voi vain parasta.
CASE 2
Saavuin Dancefloorille tauon jälkeen ja siinä välissä sisään oli tuotu nainen joka oli pahoinpidelty pahoin ja ilmeisesti myös seksuaalisesti hyväksikäytetty. Naisen kasvot olivat todella turvonneet ja silmät olivat muurautuneet jo tässä vaiheessa kiinni. Naisen tajunta oli myös heikko. Yksi hoitajista pyysi minua arvioimaan potilaan tajunnantason Glasgown kooma-asteikkoa apuna käyttäen. Asteikko on jaettu kolmeen osaan: Silmien avaaminen, sekä puhe- ja liikevaste. Matalin pistetys mitä potilas voi asteikossa saada on 3, eli syvätajuttomuus/kuollut. Korkein pistemäärä on 15, eli potilas on orientoitunut, pystyy avaamaan silmät spontaanisti ja noudattaa hänelle annettuja kehoituksia.
Itse sain asteikolla naisen tajunnantason määritelmäksi luvun 7. Puhevaste 2 (ääntelyä) ja Liikevaste 5 (paikallistaa kivun, ja pyrkii työntämään kivun aiheuttajan pois). Silmien avauksesta en tietenkään pystynyt sanoa mitään. Hoitaja kysyi ensihoitajilta mikä tajunnantasoa vastaava luku oli ollut heidän hakiessa potilaan, mutta he eivät itseasiassa edes tienneet, mikä Glasgown asteikko oli. Joku taisi jopa heittää vastaukseksi, että kyllä se 20 oli.
Nainen lähti jatkotutkimuksiin ja minä kysyin hoitajalta mikä hänen näkemyksensä oli naisen tajunnantasosta Glasgown asteikolla. Vastaukseksi sain 10, mutta se mistä tämä luku koostui jäi mulle mysteeriksi.
Päivystykseen tulee paljon pahoinpideltyjä. Aseena on käytetty kiviä tai teräasetta. Usein syynä on alkoholin liiallinen käyttö ja johonkin konfliktiin sitä kautta ajautuminen, tai sitten ryöstö.
Astmapotilaat on myös aika yleisiä.
Sitten on myös toki eksoottisempia tapauksia kuten erilaisten käärmeiden tai skorpionien puremat.
Kuun loppu on täällä kaikista kiireisintä aikaa, koska silloin paikallisilla on palkkapäivä. Juteltiin muutaman hoitajan kanssa yövuorossa siitä. He kertoivat että porukka vaan yksinkertaisesti menettää maalaisjärkensä noina päivinä. Ihmiset juo hurjia määriä alkoholia (jotain itse keitettyä, tosi vahvaa kamaa) ja rupeavat ryöstelemään toisiaan. Väkivalta on aina mukana näissä tilanteissa. Päivystykset ruuhkautuu ja potilaita tulee ovista ja ikkunoista tuona kuun viimeisenä viikonloppuna.
Toinen ongelma mikä ruuhkauttaa päivystykset on ihmiset palkkapäivää edeltävänä yönä. Kun porukka tietää saavansa rahaa, he tulevat edellisiltana päivystykseen, mitä ihmeellisimmillä syillä. Tarkoituksena on saada vapaata muutama päivä, jotta töiden teon sijasta voi lähteä shoppailemaan.
Tämä tottakai turhauttaa hoitajia, kun potilaita on riittämiin muutenkin.
Päivystyksessä töissä ollessamme, ollaan tavattu ihan huippua porukkaa. Muutamasta paikallisesta ensihoitajasta on tullut meille hyviä ystäviä, joita tavataan myös vapaa-ajalla. Lisäksi muutama päivystyksessä työskentelevä lääkäri on ottanut meidät tosi hyvin vastaan ja opettanut paljon, hoitajista puhumattakaan. Työilmapiiri on suurimmaksi osaksi tosi rento ja huumorilla höystetty.
Mulle ei myöskään potilaiden puolelta ole tullut negatiivisia kokemuksia esimerkiksi sen takia, että en ole paikallinen. Englannilla on pärjännyt hyvin, ja jos se ei ole riittänyt on elekieli otettu käyttöön.
Suosittelen vaihtoon lähtöä ihan jokaiselle, joka sitä harkitsee. Itsensä haastaminen ja uuden oppiminen niin ammatillisesti kuin ihan itsestäänkin on ollut ihan sanoinkuvaamattoman palkitsevaa. Usko pois, kyllä kannattaa.
Huh, siinä nyt vähän päivystyksen tunnelmia. Koitan kirjoitella muutan päivän kuluessa kokemuksista synnäriltä!
 |
| Me toivotellaan täältä huippua viikkoa kaikille! |
